keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia MELU

Mitä hän osaa kirjoittaa seuraavasta sanastaan. Miksi hän on tuon sanan edes kirjoittanut. Hän asuu paikassa missä ei ole melua. Kaukana luonnon keskellä. Ehkäpä juuri siksi, hän ei kestä edes useimpia ääniä. Päässä surisee muutenkin jatkuvasti.

Hän välttää paikkoja joissa on paljon ihmisiä, jokainen ylimääräinen kolahdus aiheuttaa kipua päässä. Hän kuvittelee melun olevan tila, jossa joka puolelta kuuluu jotain. Keskellä kaupunkia ei voi välttää melua. Tehdashalleissa on meteliä, onneksi hän ei ole töissä sellaisessa paikassa. Tämä sana on

MELU

"Mitäs jätkä, menikö eilen myöhälle". Paskaako se teille kuuluu, miten myöhään hällä meni. Pää turvoksissa jätkä laittaa kuulokkeet päähänsä, silti hän ei pääse meteliä karkuun. Aamulla muija huusi kuin palosireeni,että missäs sitä taas oltiin niin myöhään. Kakarat kiljui, eikö se muija saa edes niitä hiljaiseksi. Olisi edes joskus joku paikka missä saisi olla meteliltä rauhassa, vaan ei.

Baari oli täynnä väkeä, musiikki soi koko illan ja yön pikkutunneille täysillä. Kotona ei edes yöllä ole hiljaista, ratikat kolisee ikkunan alla, aamusta alkaa kuorma-autojen jatkuva jyly. Aamut täyttä sontaa. Ja sitten vielä kaverit töissä naureskelee, "mitäs jätkä".

Jätkä on niin kyllästynyt tähän. Tehtaalla kova tahti, valmista pitää tulla vaikka nuppi halkeaisi. Ja se melu jota ei pääse karkuun. Eihän tätä kestä millään. Miten kavereilla riittää huumoria ruokatunnilla. Ruokala kolisee ja kaikuu. Ruokakin tuntuu huutavan, että syö minut, syö minut. Eikä ole edes nälkä. Elämä on yhtä paskaa kaikkineen. Iltapäivän tunnit matelee hitaammin ja hitaammin. Pääsisi edes jo pois.

Neljän jälkeen vaihtuu vuoro. Ei edes silloin koneitten taukoamaton jyske lopu. Jätkä lähtee töistä, pää huutaa rauhaa. Vaan mistäpä sitä. Eikun kulmakuppilaan, tähän aikaa siellä ei ole vielä montaa ihmistä, eikä musiikki pauhaa. Josko sitä pari olutta vain. Kuitenkin aika kuluu ja kello lähentelee puoltayötä ennenkuin jätkä pääsee lähtemään.

Muija karjuu taas pää punaisena, missä sitä on taas oltu näin myöhälle. Pienimmät kakarat jo nukkumassa. Vanhin heti vinkumassa, anna rahaa, anna rahaa. Teidän karjumista jaksa kukaa kuunnella, mä muutan pois, mutta anna rahaa. Jätkä on lopen kyllästynyt tähän kaikkeen. Pää ei kestä enää.

Jätkä paiskaa oven kiinni. Jääkööt muija ja kakarat karjumaan. Jätkän pää ei kestä enää. Saisi olla edes hetken rauhassa. Jätkä lampsii pitkin katuja, kerrankin vähän hiljaisempaa. Kuinka voikin olla näin hiljaista, kummallinen rauha koko kropassa. Meteli ja melu on kadonnut, tätä jätkä on odottanut parikymmentä vuotta. Outoa, ei kuulu mitään. Yökin on valjennut kerrasta. Jätkä leijailee hiljaisuudessa ja nauttii. Viimeinkin.

Aamulla ovikello soi. Muija avaa oven ja näkee kaksi poliisia, toinen on nainen. "Meillä on ikäviä uutisia". "Miehenne löytyi kuolleena rautatiesillan alta."

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia SURU


SURU

Tällä rannalla sinä tapasit Hänet. Silloin oli kuuma kesä. Lokit kirkuivat meren yllä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sinä tapasit Hänet joka päivä samassa paikassa, samaan kellonaikaan. Kuljitte käsi kädessä lämpimässä hiekassa paljasjaloin. Annoitte meren aaltojen huuhdella jalkojanne. Kävelitte yhdessä samaan kahvilaan jokaisena päivänä. Ostitte croisantit ja jääteetä. Siitä alkoi teidän yhteinen matkanne halki elämän kuolemaan saakka.

Tänään sinä muistelet noita hetkiä. Olet yksin rannalla. Syksyn kylmä viima viiltää sinun sieluasi. Kuolemaan asti, niin te alttarilla lupasitte. Ja nyt se hetki on tullut. Hän lähti eilen pois, enkeleiden matkaan. Olet yksin rannalla. Hiekkaan jää vain yhdet jalanjäljet, kylmä meri heittää kasvoillesi suolaista vettä. Kyyneleesi sekoittuvat niihin.

Suru kaivaa sisintäsi. Poraa sydämeesi polttavan jäljen. Miten tästä surusta voi koskaan selviytyä. Teillä oli hyvä elämä. Kaksi suloista poikaa saatoit maailmaan. Nyt he kävelevät omia rantojaan omien rakkaidensa kanssa. Sinä olet yksin. Kävelet samaan kahvilaan kuin vuosikymmeniä sitten. Siellä ei enää myydä jääteetä ei croisantteja. Nuoret juovat siellä olutta ja elävät tätä päivää. Sinä muistelet vuosikymmenten takaista taikaa. Taskussasi tunnustelet simpukankuorta. Sitä jonka sait Häneltä ensimmäisenä päivänä. Aivan sydämen muotoinen. Silloin te rakastuitte ja vain simpukankuori todisti ensimmäistä suudelmaa.

Koti on tyhjä ilman Häntä. Valokuvassa te astutte alttarille. Se on ainoa kuva, jonka jätit näkyville. Teit surulle oman laatikon. Keräsit sinne valokuvia, kirjeitä, kuivattuja ruusuja, laitat simpukankuoren päällimmäiseksi. Ensimmäinen lahja, viimeinen kosketus. Suljet laatikon punaisella silkkinauhalla. Suru painaa kylkiluitasi, kyyneleitä ei enää ole. On vain suunnaton tyhjyys. Suru. Odotat päivää, jolloin pääset samalle rannalle Hänen kanssaan. Et tiedä kuinka kauan joudut odottamaan. Se päivä tulee kun sen aika on.




torstai 11. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia PARISUHDE

Mitä hän voi kirjoittaa seuraavasta sanastaan? Ihmissuhteet kaiken kaikkiaan ovat hänelle hankalia, välillä hän on sosiaalinen, liiankin kanssa, välillä hän haluaa eroon kaikista ja kaikesta. Hänen sairautensa vaikuttavat sosiaaliseen kanssakäymiseen. Välillä hän pystyy kommunikoimaan ja käyttäytymään kuten muutkin. On kuitenkin päiviä, viikkojakin, jolloin hän ylikäyttäytyy. On riehakas, äänekäs ja jokapaikan säätäjä. Toisinaan hän ei pysty edes ajattelemaan, ei kestä toisen ihmisen läheisyyttä, puhumattakaan ryhmästä ihmisiä. Jokainen ihminen kaipaa toisen ihmisen läsnäoloa, ainakin suurin osa ihmistä. Jokainen kaipaa kuitenkin myös omaa tilaa ja aikaa. Kuinka saada silloin asiat toimimaan kun kyseessä on

PARISUHDE

Sinä et saa taaskaan nukuttua, toinen kuorsaa ja kääntelehtii vuoteen toisella puolella. Voisit karjua hänelle, painu siitä niin kauas kuin pippuri kasvaa. Seuraavana yönä painaudut häntä vasten ja toivot ettei tämä suhde lopu koskaan. Joka yö te kuitenkin nukutte yhdessä. Jokainen yö on erilainen. Välillä kietoudutte toisiinne ja toisinaan haluaisitte toisen painuvan alimpaan maan rakoseen mitä olla voi.

Toisina aamuina heräätte aamukahville yhtäaikaa, tuittuilette keittiössä toisillenne aamuhuurteessa, pää vielä osittain unessa. Usein kuitenkin huomaat nousevasi sängystä vasta hänen lähtönsä jälkeen. Saat juoda kahvisi ihan omassa rauhassasi. Hänellä oli kiire töihinsä, sinulla ei ole kiirettä minnekään. Aloitat päiväsi vasta parin tunnin kuluttua. Olet laahustanut yöpaidassasi melkein puoleen päivään. Välillä kahvia hörppien, tietokonetta selaillen, tai ihan vaan sohvalla lojuen.

Olet yksin kotona lähes kaiken aikaa. Et tunnu kaipaavaan ketään häiritsemään itseäsi. Puhelimen pärinä on häiritsevää, onneksi näet soittajan nimen ja voit päättää haluatko puhua henkilön kanssa. Välillä sinusta kuitenkin tuntuu, että kaipaat hänen läheisyyttään ja läsnäoloaan yksin ollessasi. Mikään tekeminen ei tunnu mielekkäältä, kun kumppanisi ei ole jakamassa päiväsi hetkiä.

Odotat hänen paluutaan, varsinaista työaikaa hänellä ei ole. Ja silti hän on kaiken aikaa työssään kiinni, oli hän sitten kotona tai ei. Hän haluaa kotiin palattuaan kertoa minkälainen työmaa hänellä oli tänään. Sinua ei piirun vertaa kiinnosta, silti hän odottaa sinun olevan kiinnostunut asiasta. Hän ei kysy miten sinun päiväsi meni. Hän näkee jo ulko-ovelta onko sinulla ollut hyvä päivä vai huono päivä. Hyvänä päivänä olet siivonnut, laittanut ruuan valmiiksi, ehkä pukeutunut tavallista sievemmin. Huonona päivänä et ole saanut aikaan yhtään mitään. Samat roskat lojuu lattialla, ehkä et ole edes avannut ikkunaverhoja koko päivänä. Tiskit tiskaamatta. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, etkä ole valmistanut ruokaaa. Silti hän ei kysy miten voit, mitä hän voisi tehdä auttaakseeen. Eikä hän kyllä jaksaisikaan, hänellä on ollut raska päivä ja odottaa kotona olevan kaiken siistiä ja ruuan valmiina.

Teillä ei ole yhteistä kieltä millä puhua. Hän ei aina jaksa ymmärtää sinun sairauttasi ja niiden aiheuttamia tunnetiloja. Sinä et jaksa ymmärtää rakentamisesta, laskujen kirjoittamisesta, joita hän tekee asiakkailleen. Ne ovat sinulle vieraita asioita. Sinä kuulet niistä joka päivä, mutta et jaksaisi joka päivä kuunnella niitä. Haluaisit suhteeltanne muutakin kuin hänen työtään. Haluaisit mennä elokuviin hänen kanssaan, hän sanoo ettei kiinnosta, hän ei ajattele että sinäkin haluasit muutakin elämää kuin olla möllöttää kotona kaiken aikaa.

Sinun vähäiset ystäväsi käyvät töissä hekin. Et voi lähteä käymään kenenkään luona keskellä päivää jolloin sinulla olisi eniten aikaa. Kumppanisi ei ole kiinnostunut sinun ystäväpiiristäsi. Hänen ystäväpiirinsä koostuu samoista ihmistä joiden kanssa hän töissäkin. Ja ovat miehiä. Et sinä ainoana naisena haluaisi olla mukana yhteisissä illoissa. Jotka yleensä kaiken lisäksi ovat melko kosteita ja joudut olemaan kuskin asemassa.

Miksi siis olette vielä yhdessä? Mikä teitä yhdistää, kun mikään ei yhdistä? Vai yhdistääkö teitä teidän erilaisuutenne? Kumpikin haluaa elää omaa elämäänsä ja kuitenkin elää jonkun toisen kanssa. Te olette onnistuneet yhdistämään nämä kaksi asiaa. Kumpikin taitaa sittenkin ymmärtää toisensa tarpeita enemmän kuin tajuattekaan. Sinä saat olla rauhassa niin paljon kuin haluat, mutta silti mikään ei pakota sinua olemaan vain kotona. Hän ei viihdy kotona ja paikallaan pitkiä aikoja ja kulkee omia teitään vapaa-aikoinaankin, yleensä nekin kyllä liittyvät monesti työhön.

Teidän parisuhdettanne on monet ihmetelleet. Ja tulevat ihmettelemään. Joskus te ihmettelette itsekin. Silti ehkä te olettekin paras mahdollinen pari. Et voisi olla toisenlaisen ihmisen kanssa. Siinähän sitä ihmettelemistä onkin.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia KIPU

Hänen päässään asuu pieniä pommeja, ahdistuksesta maniaan, paniikista depressioon. Hän yrittää elää niiden kanssa sopusoinnussa ja olla ottamatta huomioon niiden pamahduksia. Hän yrittää pudotella niitä pois päästään, hän ei koskaan tiedä mikä niistä pamahtaa ja missä tilanteessa. Hän yrittää hallita niitä ja päästä eroon niistä. On kuitenkin muitakin asioita joiden kanssa hänen täytyy elää. Ei vain pään sisässä asuvien pommien ja niiden aiheuttamien reaktioiden  kanssa. Hänen päänsä sisällä olevat ajatukset eivät saisi vallata häntä. Hän on ehkä jo osittain oppinut niitä hallitsemaan ja hillitsemään. Mutta mitä tehdä kun hänen ruumiinsa tekee ilkeita asioita. Rajoittavat elämää ja arkea, niiden nimi on

KIPU

Sinä heräät uuteen aamuun ja ensimmäisenä kirkas valo särkee silmäsi. Päässä on kipu, ehkä alkava migreeni. Ulkopuolelta kuuluvat äänet kirkuvat korvissasi. Haluat päästä lääkekaapille ottaaksesi migreeninestolääkkeen. Silloin ampaisee kipu lonkissa ja putoat takaisin vuoteelle. Olkapääsi, olkavartesi ja vieläpä käsivarret ja ranteet haluaisivat olla paikoillaan. Kipu on joka paikassa.

Sinua itkettää, suututtaa, haluaisit huutaa kivun pois. Mutta et voi, koska se ei lähde niin. Sinun on pakko nousta uudelleen, varovaisesti. Miettien jokaisen liikkeen tarkoin. Sinuun sattuu kun kävelet toiseen huoneeseen, jossa lääkkeesi ovat. Haparoit kaapista purkkeja ja rasioita. Pudottelet niitä, etkä voisi kestää enää enempää. Itkien poimit pudonneet lääkkeesi lattialta. Yrität sinnitellä ja miettiä mikä on migreenilääkkeesi, millä lääkkeellä saat nivelesi toimimaan. Ei hyvä aloitus tälle aamulle ollenkaan.

Laitat kahvin tippumaan, no tippuihan se, koko purkki, mutta onneksi et ollut vielä ehtinyt sitä avata. Särkevin silmin mittailet veden määrää, lasket lusikallisen kerrallaan kahvinporoja. Menet sohvalle pitkäksesi ja toivot lääkkeiden hieman hellittävän särkeviä paikkojasi. Rentoudut ja kuuntelet kahvinkeittimen tasaista rohinaa.

Kymmenen minuutin jälkeen olosi on hieman parempi. Varovasti nouset ylös, menet keittiöön, etsit jääkaapista maidon ja jotain voileivän päälle. Saat viimeinkin kupillisen kahvia ja aamupalan. Valo sattuu vieläkin silmiisi ja vedät ikkunaverhot kiinni. Kaksin käsin pitelet kahvikuppia, et halua enää minkään tavaran tippuvan lattialle. Aamupalan jälkeen menet vielä hetkeksi pitkälleen, yrität ajatella lopun kivun pois. Ehkä nukahdat vähäksi aikaa.

Sinulla menee pari tuntia aamusta hukkaan kaiken kivun ja säryn vuoksi. Olit ajatellut tehdä aivan jotain muuta tänään kuin kärsiä kivusta. Ehkä jätät nuo tehtävät huomiseen, ei ne karkuun lähde, huomenna on parempi. Uskot siihen. Tänään lepäät, käyt pienellä lenkillä iltapäivällä saadaksesi raitista ilmaa. Tiedät sen hiukan laukaisevan jännittyneitä hartioitasi, migreenisi vuoksi suosit tänään varjoisia polkuja.

Illalla tiedät pahimman olevan ohi. Toivot, uskot huomiseen. Huomenna on parempi päivä. Huomenna jaksat tehdä asiat, jotka tänään jäivät tekemättä.








torstai 4. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia ÄÄNET

Hänen kirjansa kolme ensimmäistä sanaa ovat rankkoja asioita, vaikeita asioita. Hän käsitteli ne omalla tavallaan ja päätyi suhteellisen onnelliseen loppuun jokaisen sanan kohdalla. Miksi hänen kirjansa alkoi niillä sanoilla. Äänettömillä kohtauksilla ihmisen sisimmässä. Voihan niillä olla äänikin, tuskanhuuto, paniikissa kirkuminen, kuolema voi tapahtua äänekkäästi tai ihminen reagoi toisen kuolemaan äänekkäästi. Siksi kai seuraava sanakin on

ÄÄNET

Olet saanut syntymälahjaksi kuulon, useimmat ovat. Ilman ääniä maailma olisi tyhjä. Kuulet hyviä ja mukavia ääniä, ikäviä ja kovia ääniä, pelottavia ja uhkaavia ääniä. Mieti, mitkä voisivat olla hyviä ääniä?

Oman lapsen jokellus, tuulikellon kilahdus, sateen ropina ikkunaa vasten, koirasi haukahdus kotiin palatessasi. Hyvä musiikki on mukavaa kuunneltavaa, rakkaasi tasainen hengitys vierelläsi yön pimeinä tunteina.

Ikäviä ääniä kuuluu naapurista heidän jälleen riidellessä. Ikkunasi alitse kuuluva jatkuva teinien viritetyt mopedit. Autosi moottorista kuuluva epätavanomainen kilinä, kolina, rohina tai muu. Se tietää sinulle autoremonttia, lisää kuluja muutenkin tiukkaan talouteen, sekä autottomia päiviä. Kovia ääniä kuuluu läheiseltä työmaalta. Oven paukahdukset, vasaranlyönnit.

Raju ukkosilma saattaa aiheuttaa pelottavia ja uhkaaviakin ääniä. Joku  ihminen huutaa sinulle ilkeitä asioita. Kerran kuulit, kun entinen miesystäväsi huusi puhelimessa: MÄ TYKKÄÄN SUSTA, MÄ TYKKÄÄN NIIN PALJON, ETTÄ VOISIN TAPPAA SUT! Siinä sitä pelkoa ja uhkaa tarpeeksi. Et voinut ymmärtää, miten asia pitää tulkita. Onko hän vain vihainen ja pettynyt suhteenne loppumisesta, vai tarkoitti hän todella tappamista.

Silti on hyvä, että kuulet ääniä, et siis pääsi sisäpuolella vaan ulkopuolella. Voit nauttia niistä kauniista asioista vaikka silmät kiinni. Voit ennakoida vaaran ajoissa. Voit kuunnella ihmisten tarinoita. Lapsesi ensisanoja.

Joskus et jaksaisi kuunnella, aina samaa jankutusta päivästä toiseen töissä tai kotona. Pesukoneen tai imurin ääni raastaa korviasi.Kun olit lapsi, isäsi alkoi aamutuimaan sahaamaan vanhalla moottorisahallaan polttopuita pihamaalla. Tänäkin päivänä inhoat moottorisahan ääntä. Puhumattakaann sirkkelin äänestä.

Joskus sinusta tuntuu, että äänistä kaunein on hiljaisuus. Se vain on aika monesti mahdotonta, kuunnella hiljaisuutta. Sellaista hiljaisuutta, jossa ei ole mitään keinotekoista. Asut keskellä kaupunkia, lähiötä, rivitalossa tai kerrostalossa. Siellä et pääse pakoon äänistä. Totut niihin, jos ne on jokapäivä suurinpiirtein samanlaisia. Opit tuntemaan naapureittesi askeleet, vaikka et tuntisi naapurisi kasvoja.

Kun muistelet hiljaisuuden ääntä, tulee mieleesi lapsuus ja Lumottu metsä. Jokainen meistä tarvitsisi oman Lumotun metsänsä. Paikan minne paeta kaikkea hälyä ja melua. Ehkä meillä jokaisella onkin sellainen, emme vain ole sitä ymmärtäneet ja osanneet käyttää hyväkseen. Aseta itsellesi päämäärä:  Löydä Lumottu Metsä.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia KUOLEMA

Hänen seuraava sanansa saa ihokarvat pystyyn. Miksi hän on sen kirjoittanut? Mikä tarkoitus sillä on? Hän on menettänyt monta rakastaan ja siksi kai sana on kirjassa. Liian monta surua on tuo sana tuottanut. Se on niin lopullinen, sitä ei voi peruuttaa. Jumala tai jokin muu ottanut heidät luokseen. Hän ei oikeastaan usko Jumalaan, eikä tiedä mitä siitä ajattelisi. Miksi Jumala tekisi sellaista? Kuuluko se Hänen tehtäviinsä. Ottaa ihmisiä pois täältä. Toisaalta ihminen tulee vanhaksi, hän on täällä suorittanut tehtävänsä. Mutta entä lapsi, tai nuori, perheenisä tai äiti, joilla on vielä tehtävää edessään, miksi he. Hänen täytyy nyt ajatella tarkemmin miksi hänen kirjassaan on sana

KUOLEMA

Sinä olit vierellä, kun hän kuoli. Näit hänen viime henkäyksensä. Tiesit tuon hetken koittavan, koska hän oli kovin sairas. Silti hänellä olisi ollut paljon vielä annettavanaan, mutta sairaus vei voimat. Käyt hänen haudallaan, aluksi se tuotti suurta kipua. Nyt kun aikaa on kulunut, se ei satu enää niin paljon.

Luet lehdestä ystävän kuolleen. Kuulet jonkun kertovan ystäväsi tai tuttavasi kuolemasta. Joka kerta se sattuu, jos tuo ihminen oli sinulle läheinen. Mutta kun kuulet jonkun riistäneen itseltään hengen, et voi ymmärtää. Eikö jokaiselle ole määrätty tietty aika. Joku kuolee vanhuuteen, joku sairauteen. Sattuu onnettomuuksia, maanjäristyksiä ja kaikkea muuta. Mutta riistää itseltään henki. Miksi joku tekee niin. Mitä hän silloin ajattelee.

Sinäkin olet ajatellut kuolemaa. Elämän turhuutta, tuskaa joka painaa niin ettei ole muuta. Silloin olet ajatellut miten sen tekisit. Ajat autolla rekan alle. Ei, saattaa olla että vain vammaudut ja elämäsi on vielä turhempaa. Rekan kuskille jäisi ikuinen vamma sisimpään, ehkä hän ei voisi enää koskaan tehdä töitä. Huono ajatus.

Teet sen teräaseella. Jossain vaiheessa kipu vie tajunnan, et ehkä pääsekään päämäärääsi. Heräät tajunnan ja tajuttomuuden rajalla. Olet yltä päältä veressä, ympäristösi on veressä. Joudut soittamaan apua tai jatkaa alkamaasi työtä. Luultavasti soitat apua. Häpeät aiheuttamaasi tilannetta, samaan aikaan joku muu olisi tarvinnut ambulanssin sydänkohtauksen vuoksi. Kuoli, koska sinä omassa itsekkäässä mielessäsi olisit tarvinnut kuolemaa enemmän. Jätetään teräaseet sikseen

Lääkkeet, niitähän sinulla on kaappi pullollaan. Mistä alat, ettet väsähdä liian aikaisin. Et ainakaan unilääkkeistä. Särkylääkkeet. Voi olla, että huomaatkin olosi kesken kaiken hyväksi, kun särky ja kipu loppuvat, eikä sinulla ole enää syytä jatkaa. Närästyslääkkeisin tuskin kuolet, tulet vain huonovointiseksi liian isosta annoksesta. Mielialalääkkeet voisivat olla hyvä ratkaisu. Tai nuo kaikki yhdessä.

Seuraava ongelma. Kuinka paljon on riittävästi. Jos lääkkeet loppuvatkin kesken ja vain nukahdat ja heräät omaan oksennukseesi. Olet tokkurassa etkä muista mitään, et pysty tekemään mitään. Olet kuin halvaantunut.

Jos kuitenkin onnistut kuolemaan, et koskaan tullut ajatelleeksi mitä tapahtuu läheisillesi. Kuinka he surevat, itkevät, miettivät miksi kävi näin. Mitä he olisivat voineet tehdä ettei näin olisi käynyt. Olet ollut itsekäs paskiainen. Et miettinyt seurauksia, et muistanut miltä itsestäsi tuntui jonkun läheisen kuollessa. Sinun aikasi ei ollut vielä, käytit oman käden oikeutta. Jumala ei hyväksy sitä. Hän ei ollut valmis ottamaan sinua vastaan. Nyt hänen täytyy miettiä nopeasti paikka minne sinut sijoittaa puutarhassaan.

Kuolema, kuinka helppo ratkaisu kaikkiin ongelmiin, sinun ongelmiisi. Jälkeenjäävät joutuvat selvittämään oman surunsa ja murheensa keskellä sinunkin jälkeenjäänet ongelmasi. Miksi aiheuttaisit sellaista? Eihän sen pitänyt olla tarkoitus. Etsit vain hyvää oloa ja mitä sait aikaan. Aivan päinvastaista. Jos ihmisellä on sielu, joka jää elämään, sinun sielusi kiroaa sinut. Sinä halusit tuhota ruumiisi, mutta tuhosit myös sielusi, joka vielä olisi halunnut jatkaa. Ruumiittomana se ei yksin siihen pysty.

Kun ajattelet tätä, itsesäälissä rypien, hiestä märkänä, silmät itkusta turvonneena, tulet toisiin ajatuksiin. Sinulla on vielä paljon edessäsi. Jokaiseen ongelmaan on jokin ratkaisu. Sinulla on ystäviä, perhettä tukemassa ja auttamassa sinua. Sinä voit hakeutua ammattiauttajan luo. Joskus sekin on liian raskasta, et pääsekään heti mihinkään. Puhutaan resurssien puutteesta. Se ei ole sinun ongelmasi, mutta ainakaan se ei auta sinua. Jaksa vielä etsiä, odottaa. Eteesi tuodaan enkeli ihmisen hahmossa juuri kun sitä eniten tarvitset. Sinun aikasi ei ole vielä tullut.

Salaisuuksia PANIIKKI

Hän lukee kirjoittamaansa. Onko hänen tuskansa aina samanlainen, tuntuuko samalta joka kerta? Ei tunnu, hän voi lähteä kaupungille ilman tuskaa ja huomaa keskellä kävelykatua kantavansa jotain painavaa mukanaan. Katsoo taakseen. Siellä ei ole mitään ja kuitenkin siellä on jotain. Ihmiset ympärillä katsovat häntä eivätkä näe myöskään. He ihmettelevät, miksi hän pysähtyi tuskainen ilme kasvoillaan. Ehkä he ajattelevat hänellä olevan kipuja jossain, mikä pysäyttää hänet.

He eivät näe sitä taakkaa jota hän kantaa. Se on kuin iso kivi sidottuna hänen jalkaansa. Kuin käsissä olisi liian suuret painot. Hän katsoo ihmisiä ja anelee katseellaan heitä irroittamaan painon jalastaan, auttamaan laskemaan painot käsistään. Eiväthän he sitä tee, koska eivät näe hänen painojaan. Hänen on se itse tehtävä. Ajateltava tuska pois. Mutta hän ei pysty siihen. Silloin häneen iskee

PANIIKKI

Olet keskellä ihmismassaa. He kulkevat ohi ja jokainen hipaisu koskee sinuun kuin puukonlyönti. Jokainen katse saa sinut jäykistymään enemmän. Haukot henkeäsi, tuntuu ettet saa ilmaa. Keuhkotkin ovat jäykistyneet, eivätkä pysty ottamaan vastaan happea. Kätesi tärisevät, polvet tuntuvat elävän omaa elämäänsä, etkä pysty hallitsemaan niitä.

Piiloudut kirjakaupan hyllyjen väliin. Et uskalla liikahtaa, yrität keskittää katseesi hyllyillä oleviin kirjoihin. Et näe yhtäkään kirjan nimeä, vaikka ne ovat silmiesi edessä. Sinun pitää päästä täältä pois. Mutta miten. Jalat eivät liiku. Pää ei ole oikealla paikallaan, se leijuu kaukana edessäsi tai takanasi. Kätesi eivät saa otetta hyllyn reunalta. Pää, tule takaisin omalle paikalleen, että pystyn ajattelemaan!

Ajattele, ajattele, keskity, älä pelkää. Kukaan ei ole tekemässä sinulle mitään pahaa. Joku kulkee ohitsesi ja koskettaa käsivarttasi, tunsit sen. Tunsit sen! Sinulla on tuntoaisti. Kädet ovat juuri siinä kohdassa joissa niiden kuuluukin olla. Pää, tule takaisin, en pysty ajattelemaan kunnolla, jos leijut omia teitäsi.Keskityt vielä enemmän ja tunnet pään viimein sijoittuvan kohdalleen. Tunnet kätesi. Polvet ovat löytäneet oikean kolonsa  ja pystyt kävelemään. Et pysty vieläkään ajattelemaan, mutta jalat osaavat jo liikkua ja vievät sinut ulko-ovelle.

Pääset ulos. Voit hengittää, keuhkosi saavat viimeinkin happea. Happi auttaa päätäsi pysymään paikallaan. Pystyt ajattelemaan, viimeinkin. Sait paniikkikohtauksen ja selvisit siitä. Vai selvisitkö. Et ole kotona. Sinun pitää päästä vielä kotiin. Odotat bussia, ja taas olet ihmismassan keskellä. He tukehduttavat sinut, mutta sinun pitää mennä mukana. Nouset bussin rappusia epävarmasti, mutta pääset sisään. Pelkäät pääsi jäävän ulkopuolelle. Kosketat otsaasi, on se siinä.

Pelkäät, ettet muista missä asut, missä kohtaa sinun pitää painaa STOP-nappia. Kädet ajattelevat itsekseen ja tekevät tuon puolestasi. Olet omalla pysäkillä. Oman talosi edesssä. Nyt tiedät miten pitää toimia. Ottaa askeleita kohti ovea. Etsiä avain, avata ovi. Olet kotona ja selvisit. Kukaan ei ole sinua koskettamassa puukoniskuillaan, ei kuiskimassa korvaasi arvoituksia. Tänään sinun ei tarvitse enää jaksaa enempää.


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Salaisuuksia TUSKA

Hän lukee aloittamansa kirjan sanoja. Ne tarvitsevat selityksen miksi ne on kirjoitettu. Ensimmäisellä sivulla on sana

TUSKA

Mitä tuska on? Onko se fyysistä kipua vai tuntuuko se pään sisällä? Tuska voi tuntua molemmissa, mutta se voi tuntua myös selkärangassa, jalkapohjassa, se tuntuu paikassa missä ei pitäisi olla mitään.

Tuska on tumma iso möykky, joka painaa paljon, sitä ei ole missään ja silti se on joka paikassa. Sitä ei näy verikokeissa eikä röntgenkuvissa. Silti se möykky on sisällä, se on ulkopuolella. Sitä pitää kantaa paikasta toiseen eikä sitä voi laskea kahvilan lattialle kuten painavaa laukkua.

Tuska puree ja kiristää. Yrität kiirehtiä kotiin töistä, mutta tuska pidentää matkaa. Se ei jää kotioven ulkopuolelle. Se pujahtaa postiluukusta sisään, se kurkistaa astiakaapista. Tuskaa tulee televisiosta kesken hauskan ohjelman. Tuskaa pursuaa korvista ulos ja ja palaa suun kautta takaisin. Se ei jätä sinua, vaikka laittaisit kaikki vaatteesi pesukoneeseen, vaihtaisit petivaatteesi. Tuulettaisit huoneesi jäätymisen partaalle.

Puhut tuskasta ystävälle, hän ymmärtää eikä kuitenkaan ymmärrä. Puhut tuskasta lääkärille, hän antaa sinulle reseptin, ne valkoiset tai siniset pillerit ei pure tuskaan. Se kiertää kaiken mitä mitä teet sille. Et pysty sitä huijaamaan. Se pysyy mukanasi niin kauan kun se itse haluaa.

Tuska on ottanut sinut orjakseen, koettelee kestävyyttäsi, viettelee sinut näkemään vain itsensä. Jos annat tuskalle vallan, se ottaa vallan. Jos kiellät tuskan, se kuiskuttelee korvaasi omia tuskanhuutojaan. Jos pystyt sulkemaan korvasi sen kuiskeilta, katsomaan sen ohi kun se on edessäsi, jos pystyt kävelemään sen ohitse, jonain päivänä tuska tuskastuu omaan tuskaansa, etsii uuden uhrin.

Tuska on etsinyt uuden uhrin, se voi silti jättää sinuun jäljen, haavan jota on vaikea sulkea. Se on voinut jättää sinuun poikasensa, joka jonain päivänä on iso möykky ja kaikki alkaa alusta. Tuska on voinut myös opettaa sinua, miten toimitaan tuskan tullessa. Osaat pudottaa sen kahvilan lattialle, työntää takaisin postiluukusta käytävälle. Tuulettaa sen ulos. Sinä olet ottanut vallan tuskasta, eikä tuska pysty takertumaan. sinuun. Voit kertoa ystävällä, jolla on tuska, että sinullakin oli tuska ja ymmärrät häntä. Mutta et voi ottaa ystävän tuskaa pois. Voit vain kuunnella. Ehkä ystäväsi osaa jonain pudottaa tuskansa pois.

Tuska, sinä olet ikävä ystävä, sinä olet ikävä vihollinnen, ilman sinua kuitenkaan en koskaan tietäisi, millaista elämä on ilman sinua. Kevyttä, ystävällistä, valoisaa. Silti, pyydän tuska, älä tule. Älä anna minun kokea tuota kaikkea uudelleen.