perjantai 28. kesäkuuta 2013

Salaisuuksia AIKA

Hän on saanut viimeinkin levättyä kunnolla. Hän ei ole murehtinut asioita joille ei pysty tekemään mitään. Hän aloittaa aamunsa kaikessa rauhassa juomalla aamukahvinsa parvekkeella. Kissa puskee jaloissa ja kehrää niin kovasti, että varmaan herättää naapurinkin. Hänen mielensä on harhaillut omilla teillään pitkään aikaa, mutta nyt se on palannut. Hän nauttii lämpimästä aamuauringosta, aamukahvista ja kissansa kehräyksestä. Tämä on nyt se ihana oma

AIKA

Tytöllä on taas kiire. Miksi ei voi nousta ajoissa. Onko pakko sitä herätystä torkuttaa loputtomasti. Nopeasti jogurttia suuhun, samalla tyttö kiskoo sukkia jalkaansa. Mitä kello on, ehtii ehtii. Nopea aamumeikkaus, laukku mukaan ja menoksi. Tänään hän kyllä kysyy työnantajalta, voisiko pitää vapaata edes muutaman päivän, kyllä hän ne sitten korvaa jolloinkin. Töihin, töihin käy tyttösen tie.

Taas joku kavala henkilö on tuonut omat mappinsa hänen pöydälleen. Vaikka hän onkin nuori ja vireä ja kesätyöläinen, ei hänen kuulu kaikkea tehdä. No, olkoon, jos hän aikoo uskaltaa sitä vapaata kysyä, niin kai hän nyt sitten käy noiden mappien kimppuun. Tyttö näpyttelee nopeaan tahtiin sopimukset kohdalleen, tulostus, mapitus. Voi kun on tylsää. Jokohan sitä uskaltaisi, ei sittenkään, vasta lounaan jälkeen. Nälkäinen työnantaja ei ole paras vaihtoehto kun kyseessä on vapaiden pyytäminen.

Lounaan syötyään tyttö kurkkii työnantajan ovelle, jos ovi on kokonaan kiinni, sillä on joku tärkeä puhelu tai muu juttu. Ovi on puoliksi auki! Jes. Tyttö tarkistaa peilistä meikkinsä ja sipaisee puuteria kiiltävälle nenälleen. Hän kävelee rauhallisesti ovelle, vaikka tekisi mieli juosta aivan toiseen suuntaan. Maikki, työnantaja siis, on tyytyväisen näköinen, ei siis hätää. Maikki tervehtii tyttöä ystävällisesti ja juttelee hetken niitä näitä. Kysyy sitten mitä asiaa tytöllä olisi, onko joku sopimus väärin. Ei,ei ole, kaikki on näyttänyt olevan oikein. Tyttö empii, mutta saa kysyttyä voisiko hän pitää pari päivää vapaata jossain vaiheessa. Maikki näpyttelee tietokonettaan hetken aikaa, lukee ja miettii. Tytön otsalta alkaa kohta tippua hikipisaroita. "Sinullahan näyttää olevan kaikki työt tehty ajallaan, ja näköjäänn vähän muidenkin töitä. Sinulla on täällä jopa ylitöitä. Mmmm, näin monta viikkoa töissä. Joo, sinulla taitaa olla seitsemän päivän loma käyttämättä. Koska haluat pitää sen?" Ei ole todellista, jihuu, tyttö yrittää hillitä itsensä. Sovitaan viikko,jolloin voi pitää vapaansa.

Tytöllä ei ole minnekään kiire. Ei tarvinnut torkuttaa herätystä. Hän istuu mökkilaiturilla ja syö jogurttinsa rauhassa. Jalat on puoleen sääreen asti lämpimässä järvessä. Ei meikkiä, ei kiirettä, hänellä on vain aikaa. Koko viikko vain aikaa olla itsensä kanssa. No, ei koko viikkoa, kolme ystävää tulee muutamaksi päiväksi hänen kanssaan. Saunotaan kaikessa rauhassa. Grillataan, juodaan viiniä muovimukeista. Uidaan ja lökötellään auringossa. Tyttö on koko kevään lukenut ja lukenut, tehnyt pääättötyötään, jonka hän palauttaa syksyllä. Hän on tehnyt töitä ja tehnyt päättötyötään iltaisin, hän on ollut väsynyt. Mutta nyt saa työt unohtua vähäksi aikaa, päättötyökin joutaa odottaa muutaman päivän. Nyt hän nauttii tästä ajasta.






torstai 27. kesäkuuta 2013

Salaisuuksia LEPO

Hän on nyt niin kauan pohtinut vaikeita asioita, ettei jaksaisi yhtään mitään. Hän on väsynyt kaikkeen ja kaikkiin.Olo on turtunut, liian paljon asioita on tapahtunut lyhellä aikaa, kaikki ei silti ole olleet ikäviä asioita. Mutta kun asioita tulee liikaa kerralla, ei pää jaksa tajuta kaikkea. Ystäväkin soittelee, ei hän jaksaisi nyt vastata. Haluaa kuitenkin hänen piristyvän. Millä sitä piristyt kun on niin väsynyt. Hän kaipaa vain yhtä asiaa ja se on

LEPO

Siis mää en nyt jaksa, onks aiva pakko, kun ei siis huvita. Ei yhtään mikään. Tänään ois ne serkun synttärit, ei voi olla paskempaa kun tavata kaikki sukulaistädit ja mummot ja kaikki. En todella jaksa niiden uteluita. " Missä olet töissä tällä hetkellä?" Paskat, missään, mää olen hullu ja mulla on loppuelämä saikkua. Loppus kyselyt siihen. No entäs tämä, "Onko jo mies katteltuna ja pianko saadaan häitä viettää?" Että mitä. Tähän paskaan nyt vielä mieskin tarvittas, mitä helvattaa mää sillä tekisin. Kun jaksais edes ittensä kanssa. Lapsia ootellaan, vaikkei sitä miestäkään vielä ole. Mihin mää lapsen kanssa joutusin? Hyvä kun saa oman perseensä pestyä, vielä nyt kakarankin. Oijoi. Mää meen takas nukkuun, pitäköön bileensä.

No niin kello on jo vaikka mitä, vaikka onko sillä niin väliä. Mää kuitenkaan sinne synttäreille mene. Äitee soittaa, mitä mää sille sanon. Voisko mulla olla vaikka angiina, poskiontelontulehdus, keuhkoputkentulehdus, mätäpaise perseessä. Ihan mikä tahansa, kunhan pääsen tosta puhelusta eroon. "Hei mude, mulla on kaamee flunssa, äänikään kule kunnolla, mää en voi millään tulla. -  Joo, muaki harmittaa tosi paljon, Pitäkää hauskaa." Vapaa, mää meen takas sänkyyn.

Onko jo ilta, miten se voi olla mahollista, oon siis nukkunu koko hela dagen. Väliäkö sillä. Mä en oo syöny mitää koko päivänä, ei kyllä paljon kiinnostakaa, mutta josko ton appelsiinijugurtin vetäsis. Se Jariki siinä mainoksessa vetelee vaimonsa appelsiinijugurtit nuin vain. Väsyttää, miten voi väsyttää kun vain nukkuu. Vaikka se kyllä väsyttää vielä enemmän, mää oon niin väsyny tähän väsymykseen. Mut mää en tiedä onko tämä oikee tapa levätä. Olla möllöttää kaiken aikaa täälä tunkkasessa kämpässä. Likaset vaatteet lojuu lattialla. Postiluukun alla varmaan viikon postit. Emmää tänään jaksa niitä.  Josko huomenissa. Mää meen nukkuun, otan vaan noin iltalääkkeet, voi paske, aamulääkkeet on ottamatta. No sille enää mitää mahda.

Mää olen ny viikon mähkiny täälä, puheluita tullu varmaan sata ja yks, viestejä ainaki yhtä paljon. Mut onpa täälä tunkkasta, kuka vietävä tää on sotkenu, mää ainakaa kun nukkunu olen. Jospa se tästä. Ikkuna auki, auts, sielähän on tullu kesä viikon aikana. Vau! Ei hemmetti, ei näin voi elää. Pyykit koneeseen, imuria ja moppia kaipaa lattia, pölyrättiä joka puolella. Tiskit, häh, kuin vanhoi noi tiskit on. Nehän on melkein homeessa. Yäk! Emmää tästä kyllä yksin selvii. Kelle mää soitan. Kuka mulle on soittanu, Tartsa on soittanu sen miljoona kertaa. "Hei Tartsa, anteeks kun en ole vastannut puhelimeen, mää en oo jaksanu. Voisiksää tulla tänne tänään, mää tarttisin vähän apua. - Kiva juttu, nähään hetken päästä." Huoh, eihän se niin vaikeeta ollu, vai oliko. Miten mää selitän Tartsalle tän kaiken, etten mää meinaa jaksaa. Että oon saikulla vielä vaikka kuinka kauan. Toisaalta, kyl se ymmärtää, sehän mun "pakotti" apua hakeen, tuli vielä mukaankin.

Ovikello soi, eihän siitä ole kun minuutti kun soitin Tartsalle, oliko se oven takana. "Hei, mää tulin niin pian kun pääsin,olin tossa lähellä kaupassa, onko sulla ruokaa, mulla on täälä vaikka mitä, mikä tää haisee, eksä oo käyny suihkussa, ja mikä tää läjä tässä oven alla on, avataan ny ees verhot." Tartsa aiva hengästyy, kun se puhuu. Se laittaa kaffet tippumaan ja tekee ison kinkkuvoileivän, nostelee mun pyykit koneeseen, komentaa syömään ja sitten suihkuun. Se siivoo kun mää nautin kuumasta suihkusta, kämppä ei enää haise se tuoksuu. Ihanaa, kun mulla on noin ihana ystävä. Se kyselee miten voin, hän on ollut tosi tosi huolissaan. Mun ei tartte puhuu mitään, se kuuntelee mua silti ja ymmärtää. Lupas jäädä yöksi jos yövieras kelpaa, jutellaan ja nautitaan sen tekemästä salaatista. Se antaa mun olla juuri näin. Tartsa antaa mun levätä, peittelee sänkyyn ja tulee viereen. Kikatetaan kuin joskus pikkulikkoina. Mää selviän tästä vielä. Mää olen levänny ja nyt mää taas jaksan enemmän. Huomenna mennään shoppailemaan ja käydään juomassa kaakaot siinä kivassa pienessä kahvilassa. Mää selvisin tästäkin paskasta, mun ei tarvi enää pelätä.



torstai 20. kesäkuuta 2013

Salaisuuksia TYHJÄ SIVU

Tyhjä päivä, tyhjä pää, tyhjä pullo, tyhjä jääkaappi. Hänellä on tyhjä olo, millä sen täyttäisi. On tyhjää aikaa kulutettavaksi. Jääkaappi pitäisi täyttää, mutta lompakkokin on tyhjä ja hänellä on edessään

TYHJÄ SIVU

Aika, sekunti kerrallaan kuluttaa tyhjää aikaa kellon raksutus seinällä. Koti on tyhjä, huutaa autiuttaan. Ovat lapset lähteneet maailmalle jo vuosia sitten. Ei kuulu ääniä, jotka ennen täyttivät tämän tyhjyyden. Maiseman peittää rankkasade, tyhjän pellon, josta on vilja jo puitu. Naapurin autiotalo seisoo surullisena sateisessa maisemassa. Talon vanha pariskunta muutti taivaan kotiin. Tyhjälle pilvelle, taivaanrantaan.

Hän vain tuijottaa autiota maisemaa keittiönpöydän ääressä, kahvikuppikin on tyhjentynyt. Katsoo kelloa, jossa viisarit kiertävät samaa ympyrää päivästä toiseen. Olisi postikin jo tullut. Hän kävelee märkää polkua pitkin laatikolle, sekin on tyhjä, ei edes mainoksia ole tänään tullut. Jossain kaukana haukkuu koira tyhjyyteen. Puista tippuu yksinäisiä vesipisaroita hänen takkinsa olkapäälle. Saappaat loiskuttavat lätäkön vettä.

Hän on asunut tässä jo vuosia yksin, omassa tyhjyydessään. Ei lapset ehdi käymään, soittavat kiireisenä kerran kuukaudessa. Heillä oma kiireinen elämänsä, hän elää vain omaa tyhjyyttään. Ei ole enää edes naapurin Saara juttukaverina. Hän miettii oman elämänsä iloja ja suruja. Enää ei ole kumpiakaan. Hän vain on. Herää aamulla, keittää kahvit, tuijottaa ulos, hakee postin, joskus laatikossa on mainos tai lasku. Niistä ei paljon kostu. Hän katsoo televisiota iltaisin tyhjin silmin, menee nukkumaan kymmeneltä. Ja herää taas uuteen tyhjään aamuun.

Eikö elämällä ole hänelle enää mitään annettavaa. Hänellä oli mies, ahkera mies, talonkin rakensi omin käsin. Lapsia tuli neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Ne hän koulutti miehensä kanssa, saattoi elämään muualle, omia uriaan etsimään. Nyt lapset ei häntä muista, ei ole enää heille tärkeä. Hän ei ole kenellekään enää tärkeä, mies kuoli ja naapurin Saara. Ja hän näkee vain aution maiseman päivästä toiseen, unohtuneena tänne kylän perälle. Jos hän nyt kuolisi, koska hänet löydettäisiin. Kuka hänet löytäisi. Hänen on tehtävä päätös. Sosiaali-ihmiset on siitä jo kauan puhuneet, muuta palvelutaloon, ihmisten ilmoille. Saat turvaa ja hoitoa. Miksi hänen täytyisi lähteä omasta kodistaan, jossa on koko elämä.

Hän menee ulos, kävelee pellon reunaa, joku on sen ostanut aikoinaan, hänen peltonsa. Hyvin se sitä hoitaa, on nytkin kynnettynä valmiiksi. Ei hänellä ole kiirettä minnekään, tässä autiudessa. Nauttii sateen jälkeisestä raikkaasta ilmasta. Peltotie on sateen jälkeen liukas ja kurainen. Saapas lipeää lätäkköön, hän horjahtaa ja lyön päänsä siihen ainoaan kiveen, joka on ojan reunalla. Kahden viikon päästä poika soittaa, mutta ei saa puhelimeen yhteyttä. Hänen sielunsa katsoo, kun häntä nostetaan ruumisautoon.