tiistai 4. maaliskuuta 2014

Sydämen maisema




Sydämen maisema


Maista valoa rakkauden
lämpö värien maiseman
ole itsellesi armollinen

Vapauta sydämen solmut
heitä pois kaikki kolhut
lempeäksi näin muutut

Älä anna itsesi särkyä
surut pois häivytä
kanna itsesi ylpeänä

Löydä sydämestäsi iloa
rypyt elämän silota
kyyneleiden silmiisi kihota

Tee sydämen maisemasta
paikka onnesta, rauhasta
pidä kiinni unelmasta



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Saada itsensä irti

Saada itsestään irti menneisyyden kauhtuneet harmaat seitit, sumuverho silmiäsi peittävä. Repiä itsensä irti oksista takertuneista, kosketuksista inhotuksen. Kylmistä kourista, katseista jäisistä ihmisten, jotka sinua seuraavat. Vuosien menetykset, kokemukset raastavat tielläsi elämän. Saada itsensä irti hetkistä pelottavista, kun et tiennyt mistä heräät. Et tiennyt mihin suuntaan lähdet, pääsetkö pois paikasta, jossa sinun ei pitänyt olla. Nuo vuodet tahdot mielestäsi pois ravistaa, sielun syvyyksistä pois heittää. Ne pysyvät sinussa kuin takiainen, suuri murheen salaisuus.

Tänään niitä katselet kaukaa, itket mennyttä aikaa, jonka olisit voinut paremmin käyttää. Ruskeassa mudassa sisimpääsi tarttui likainen tahra, jota et pesemällä saa lähtemään. Tahra, jota et tahdo kenenkään näkevän. Se pysyy sinussa ainiaan, kukaan ei tiedä sinun sielusi haavoja, arpia, mustelmia.

Saada itsestään irti nuo vuodet, suloisen katkerat, sinua vainonneet. Itke pois nuo ajatukset, menneiden aikojen kidutukset. Pyyhi pois kyyneleesi valkoiseen liinaan, jätä siihen suolaiset kyyneleesi. Pese puhtaaksi liina ja sulje se muistojen lokeroon, kauas tästä hetkestä. Anna haavojesi parantua, arpien haalistua, mustelmien vaalentua. Anna itsellesi lupa tähän hetkeen, valkoiseen, puhtaaseen uuteen päivään. Löydä uusi tie, puske läpi harmaan, jätä harmaat seitit oksiin riutuvan puun. Löydä aurinkoniitty, löydä itsesi lämmöstä rannan hiekan. Ota vastaan puhdas vesi puron, pese sielusi tahra, sinulla on lupa nähdä itsesi puhtaana. Sinä et ole syyllinen sinuun takertuneisiin kylmiin kouriin. Sinä et ansainnut katseita jäisiä. Sinä olit pieni ja hento kuin perhonen, viattomuus, joka  raiskattiin. Tänään voit muistaa nuo hetket, mutta älä jää noihin muistoihin kaukaisiin.

Sinä olet ansainnut nämä hyvät hetket ja ilon hersyvän. Olet ansainnut kaiken hyvän, mitä tulet saamaan. Saat itsesi irti, lennät uusiin seikkailuihin, uusiin kokemuksiin, hyvillä mielin. Tiedät miten jatkat satuttamatta itseäsi. Saat itsesi irti asioista, jotka sinua piinaavat, osaat sulkea muistojen lokeron ja jättää lokeron riutuvan puun oksalle. Osaat etsiä kasvavan, voimakkaan tulevaisuuden.

Saada itsensä irti – kaikesta pahasta.