lauantai 21. helmikuuta 2015

12 kertomusta: Neljä: Hiljaisuuden suudelma

Kirkasta sinistä, kuulasta valkoista, jään kylmä hohde. Maisema täynnä tyhjyyttä, kylmää jäätävää hiljaisuutta. Kirkas sininen valo koskee silmiin, valkoinen tyhjyys kiristää otettaan. Kylmiä jäisiä seiniä kaukaisuudessa. Jokainen askel vie sinut kauemmaksi edessä olevasta muistikuvasta. Ei edes kaiku vastaa sinulle. Tämä hiljaisuus huutaa pääsi sisällä, pauhaa korvissasi loputonta sinfoniaansa.

Mitä odotat, uutta muistikuvaa menneestä, ääniä joita ei enää ole? Suudelmaa, vuosien taakse mennyttä vaiko vielä edessä olevaa? Unohdus, tuo kaiken vievä rauhaton unohdus, ottaa sinut valtaansa. Sininen muuttuu harmaaksi harsoksi, valkoinen levottomaksi usvaksi, vain jään hohtava kylmyys jää silmien verkkokalvolle kipeänä pisteenä.

Et enää tiedä liikutko eteenpäin, jokainen askel tuntuu tyhjältä, jalkosi alla vain paksu usvapilvi, joka liikkuu edestakaisin. Muodostaa kuvia menneistä tapahtumista, julistaa omaa totuuttaan tulevasta. Muistikuva vahvistuu, suudelma, jo viilennyt, se viimeinen, ennen kuin lähdit tähän kylmään tyhjyyteen. Nyt tiedät mitä odotat, mitä haluat löytää tuon jäisen seinän takaa. Askel askeleelta kuitenkin etäännyt, vai liikkuuko jäinen seinä. Usvan takaa näet tutun hahmon, suudelman antajan. Kätesi eivät yllä kosketukseen, jalkasi eivät jaksa nousta ylös, huutosi kuivuu huulillesi. Tämä maailma ei ole todellinen, silti olet siellä.Tunnet itsesi kevyeksi, silti et pysty liikahtamaan. Hahmo liukuu kohti, ojentaa kätensä, sormenpäissä jääpuikot, silmissä tyhjä kylmä katse. Huulilla valkea huurre. Tämänkö suudelman haluat, suudelman joka vie sielusi, ja jättää tilalle vain tyhjän kuoren.

Tunnet, miten kylmyys valtaa sisimpäsi, kiristää otettaan jokaisesta solustasi. Tätä et halunnut, et voi jäädä tähän kylmään maailmaan. Suudelman antaja lähestyy, kauhu alkaa nousta syvältä sielusi vielä olevasta osasta. Käännät katseesi pois tuosta hahmosta, niin rakkaasta, kuitenkin jo pois menneestä. Hiljaisuus hiljenee, katsot viimeisen kerran noihin kylmiin silmiin, katsot rakastavasti, huulesi muodostavat sanat "Rakastan sinua".

Tämä rakkaus on loputonta, et ole silti vielä valmis jäämään hänen luokseen. Ei ole aika tuolle viimeiselle hiljaiselle suudelmalle. Maisema kirkastuu, sininen muuttuu sinisemmäksi, valkoinen puhtaammaksi, jää sulaa ja pehmenee. Koet lämpimän tuulahduksen, tiedät kokeneesi jotain mitä ei todeksi voisi uskoa. Tiedät hänen vielä odottavan, tiedät, jonain päivänä tuo suudelma on totta.

perjantai 20. helmikuuta 2015

12 kertomusta: Kolme: Maailmojen syleily

Tuhansia ja taas tuhansia, ehkä miljoonia, pieniä tähtiä lentää pääsi yli. Jokaisella tähdellä on oma tarinansa. Tarinat kohtaavat, erkanevat, kohtaavat uudelleen. Haluat syleillä jokaista tarinaa, jokaista tähteä. Siellä lentää yhtenä tarinana pieni lapsesi, lapsi joka lensi tähtenä taivaan kannelle. Syleilet tuota tähteä jokaisena iltana. Et voi sitä koskettaa kuin ajatuksillasi, lämpimällä tunteellasi, jota tunnet tuota pientä tähteä kohtaan. Isompi tähti lensi luotasi pois pitkän sairauden jälkeen. Tuotakaan tähteä et voi enää syleillä, muistat kuitenkin ne lämpimät isot kädet, jotka sinua koskettivat, kunnes niiden lämpö katosi.

Annat ajatuksesi lentää, kiidät itsestäsi ulos. Olet ihan hiljaa ja tunnet vain lämmön joka leviää ympäriinsä. Maailma syleilee sinua ja sinä syleilet maailmaa. Aina se ole koskettanut sinua hellin käsin, ei hyvillä ajatuksilla, ei hyvillä teoilla. Olet antanut kohdella itseäsi kuin jotain jo kauan unohdettua esinettä. Olet välillä murskaantunut elämän painon alla, kantanut surua ja katkeruutta ylläsi. Anna surun lentää pois, unohda katkeruus. Liidä vapauteen.

Anna syvän unohduksen tulla, viedä nuo synkät ajatukset kauas tähtien taakse. Anna niiden kadota avaruuden kaukaiseen pimeyteen. Älä kanna niitä mukanasi, älä anna niiden enää painaa sinua synkkiin painajaisiin. Anna unohduksen tulla, ota vastaan maailman kauneus, ihmisten hyvät ajatukset.

Tähtiä lentää pääsi yllä, kuuntele niiden tarinat, itke surut, naura ilot, kosketa kuolematonta ajatusta. Ole se ihminen, jollainen haluat olla, kosketa itseäsi lempeillä ajatuksilla. Tee itsellesi hyviä tekoja. Naura itsellesi, iloitse siitä miten saat olla oma itsesi. Kenenkään ei tarvitse sinua muuttaa, sinun ei tarvitse muuttaa toista ihmistä. Jokaiselle on oma tarkoituksensa, aina se ei ole itsestään selvä. Joskus huomaat sen, joskus unohdat sen. Syleile itseäsi kuin parasta ystävääsi. Anna maailman hyvät teot, lempeät sanat hyväillä sisintäsi. Kosketa arkaa kohtaa varovasti, sivele kipu pois.

Itket kuumia kyyneleitä, surun kyyneleitä, ilon kyyneleitä, suolaisia pisaroita, parantavia kyyneleitä. Jokainen kyynel kertoo sinusta, jokaiseen kyyneleeseen liittyy ajatus. Et vuodata niitä turhaan. Sielusi puhdistuu jokaisen suolaisen kyyneleen mukana. Jokainen kipeä solusi uudistuu pisara pisaralta.

Palaa itseesi uudistuneena, valmiina kohtaamaan seuraava tarina. Valmiina antamaan lempeä toivotus paremmasta kohtaamisesta. Anna itsellesi mahdollisuus valloittaa maailmat, joita olet tavoitellut. Rakasta itseäsi, jokaista kipeää ja arkaa soluasi, vain siten saat ne parantumaan, vain siten saat maailman syleilemään sinua. Anna itsellesi mahdollisuus olla vain sinä.