maanantai 15. elokuuta 2016

Jos vielä jonain päivänä...

Jos vielä jonain päivänä voisi herätä aamuun kuin lapsi. Pujahtaa kesämekkoon ja juosta aamukasteisella nurmikolla. Poimia kukkia äidille, tutkia pienet koloset, joissa koppakuoriaiset ja muurahaiset rakentelevat asumuksiaan. Istua hiljaa paikallaan ja katsoa miten hämähäkki kutoo verkkoaan. Auringonpaisteilla nurmella punoa voikukista seppeleitä. Leikkiä pikkuveljen kanssa piilosta.

Jos vielä jonain päivänä saisi tuntea tunteen, kun oppii ajamaan polkupyörällä. Huomaa osaavansa ymmärtää sanat satukirjasta. Värikynien hehku loistaa paperilla, sivellin luo uutta kuvaa. Seurata kissaemon hoivaamista pentujensa kanssa. Nähdä miten kukat kehittävät siemeniä, linnut rakentavat pesiä. Löytää kauniita kiviä ja oksia, joista mielikuvituksen voimalla pystyy kertomaan tarinoita.

Jos vielä jonain päivänä voisi sanoa olevansa onnellinen, vailla huolia ja murheita. Ei olisi postilaatikossa jokapäiväistä laskuannosta. Ikäviä uutisia maailmalta. Yön aikana ei nivelet jäykistyisi, niin ettei aamulla pysty  kävelemään. Ei olisi huolta läheisistä.

Jos vielä jonain päivänä rakastaisi. Rakastaisi niin, että sydän läpättää ja vatsassa on perhosia nähdessään rakkaimpansa. Voisi käpertyä syliin ja nauttia läheisyydestä ja toisen ihmisen lämmöstä. Istua rannalla ilta-auringon ruskoa katsellen.

Jos vielä jonain päivänä saisi kaiken aloittaa alusta. Tehdä asiat toisin. Muuttaa oman tiensä paremmaksi. Jos vielä jonain päivänä...