tiistai 10. tammikuuta 2017

Hetki itselle

Kuljen Rajalla, varovasti etten putoa, ettei tarvitse kiivetä. Poimin samalla itseni siruja ja palasia. Hermosäikeeni siirtyvät takaisin kehooni omalle paikalleen. Sielunsyöjättäret väistyvät vähitellen. Pelonhenki vaimenee päässäni. Kerään sirpaleita taskuihin, hihoihini, mekkoni helman käärin pussille. Sirpaleita on ainakin tsiljoona, yritän löytää jokaisen, pienimmänkin, jokainen pala on tärkeä.

Rajapolku päättyy viimein. Jätin taakseni pelonkuilut, villiintyvät vuorenhuiput. Sielunsyöjättäret sulautuvat hämärään usvaan takanani. Pelonhenki vikisee yksinäisyyttään. Pääsin läpi Rajasta. Olen vapaa, vai olenko? Minun pitää vielä koota tsiljoona palaa ja sirua, varoen rikkomasta yhtäkään niistä enempää. 

Vihreä, pehmeä nurmikko edessäni. Voiko tämä olla tottakaan! Uskallanko astua tälle uudelle alueelle? Otan kuluneet kenkäni pois jaloistani, heitän likaiset sukkani taakseni pimeään - ja astun ensimmäiset askeleet. Kyllä, tämä on totta, eikä vain unelmaa tai harhaa. Astelen varovaisesti pidemmälle. Mitä pidemmälle menen, sitä lämpöisemmältä ilma tuntuu. Aurinko paistaa, pienet kukat ojentelevat hentoja varsiaan kohti valoa.

Kävelen niin kauan ja kauas, etten enää näe takanani olevia uhkaavia varjoa. Istahdan nurmelle. Varovasti asettelen keräämäni sirut ja palaset eteeni. Kyllä niitä onkin paljon. Miten saan tämän rujon kasan koottua kauniiksi jälleen. Pala kerrallaan, sovitan, otan uuden, vaihdan paikkaa. Vähitellen alkaa muoto hahmottua. Vielä viimeinen pala. Sitä ei ole missään. Yksi pala puuttuu!! Mihin olen jättänyt yhden palan, ison palan. Tai sitten se on tallaantunut Rajalla pölyksi, enkä saa koskaan tätä koottua. Asetan melkein valmiin työn viimeisen auringonsäteen kohdalle. On tullut ilta ja aurinko on laskemassa. Siinä se, se on ollut täällä koko ajan. Se ei ole koskaan ollutkaan kadoksissa. SE on ollut täällä koko ajan. Odottanut minua. Että pääsen pois pelottavasta pimeydestä. 

Olen ehyt ja kokonainen. Olen vapaa. Voin jälleen nauttia elämästä. Siinä ne ovat kaikki, varastetut hetket, pimeän hetket, valheelliset hetket, pettymykset ja revityt hetket. Kaikki ovat tallessa. Mutta myös, unelmat ja haaveet, rakkaus ja hellyys, lämpö ja kosketus. Siinä olen Minä, täydellisenä, kokonaisena. Minä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kävijälle kommentista