maanantai 9. tammikuuta 2017

Revittyjä hetkiä

Tässä olen, Rajalla. Kumpaan suuntaan kääntyä, vaiko pysyä paikoillaan. Kaksi miestä, toinen sanoo; Minulla ei ole ketään muuta. Toinen sanoo; Kukaan muu ei välitä minusta. En voi lähteä kummallekaan puolelle. En halua olla se ainoa, kun ei ole ketään muuta. En halua olla se ainoa, joka välittää. Miten minä revin itseni kahtaalle. Minut on revitty niin moneen palaan, ettei minusta riitä enää minnekään.

Tässä olen, Rajalla. Toisella puolella synkkä menneisyys, toisella puolella tuntematon tulevaisuus. Miten saan menneisyyden pahat hetket mielestäni pois. Miten saan astuttua tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kumpikin pelottaa yhtä paljon. Menneisyydestä nousee peikkoja ja luurankoja, tuleeko ne mukanani jos astun tulevaisuuteen. Onko tulevassa elämässä lisää mörköjä, aaveita.

Tässä olen, Rajalla. Masennuksen ja manian rajalla. Putoanko syvälle kuiluun vai kiipeänkö korkeimmalle vuorelle. Raja on niin ohut, olen kuin nuoralla kävelijä. Tasapainottelen parhaani mukaan. Pelkään putoamista, pelkään korkeutta.

Kuka korjaisi minun revityn sieluni, sydänparkani. Kuka etsii minun kanssani kaikki nuo hukkaan heitetyt palaset. Kenelle sanon, minulla ei ole ketään muuta. Kuka on se joka välittää minusta, kun kukaan muu ei välitä. Tätä rajaa pitkin kuljen, välillä putoan, välillä kiipeän. Kiipeän ja putoan. Kenen syliin voin jäädä.  Kuka pitää minusta huolen. Ei se, jolla ei ole ketään muuta. Ei se, josta kukaan muu ei välitä. Heille olen se Ainut, enkä halua olla se Ainut.

Tässä olen, Rajalla. Rikkirevittynä. Sirpaleet ympärilläni tihkuvat sydänvertani. Sielunsyöjättäret repivät minusta ilon irti. Aivoissani huutaa pelonhenki. Käteni ja jalkani ovat sidotut omilla hermosäikeilläni.

Tässä olen, Rajalla. Raahaudun eteenpäin. En halua vielä luovuttaa. Jossain tämäkin Raja päättyy. Jossain aukenee leveämpi väylä kulkea. Joskus sielunsyöjättäret luovuttavat, pelonhenki katoaa. Korjaan itseni iloisilla asioilla, lempeillä lauseilla, pehmeillä tunteilla. Silloin en enää putoa, en joudu kiipeämään. Pääsen tasanteelle. Vapauteen. Vielä olen Rajalla. Vielä hetken. Vielä hetken...


1 kommentti:

  1. Ihminen etsii toista, mutta loppujen lopuksi on vain minä, jonka kanssa on tultava toimeen, josta voima löytyy, ilo, arki. Vain itse on tärkeä. Viimeinen kappale on lohdullinen, siinä on jo toivoa itsen arvostamisesta ja löytymisestä.

    VastaaPoista

Kiitos kävijälle kommentista