torstai 5. tammikuuta 2017

Valheellisia hetkiä

Tyhjiä lupauksia vuosi vuoden jälkeen. Jokainen kuukausi alkaa uudella lupauksella. Kohta ne ovat jokaviikkoisia, jokapäiväisiä. Melkein 20 vuotta. Tunnen nuo sanat ulkoa. Näen ilmeestä milloin on tuon valheellisen lupauksen aika. Tunnen hajusta. Monen päivän vanhasta viinanhajusta. Nyt on sen aika. Hän ei jaksa enää, alkaa kroppa pettää. Hän lupaa tällä kertaa tosissaan, niin kuin joka kerta muulloinkin. Elämme valheessa. Joskus melkein kaksi viikkoakin. Alkaa levottomuus, ärtyisyyss, asiat eivät suju, uni ei tule. Tarvitaan rauhoittavaa, tarvitaan mietintäjuomaa, tarvitaan unentuojaa. Vain muutama, ei enempää. Vain tänään, huomenna ehkä muutama. Valheita, joita ei usko kukaan.
"Vain tänään"
"Vain tämän kerran"
"Huomenna aloitan paremman elämän"
"Ensi viikolla"
" Kun saan tämän asian hoidettua"
"Kesällä"
"Joulun jälkeen"
"Keväällä"
"Sitten kun kuolen..." Varmaan valhe sekin.


1 kommentti:

  1. Surullista ja rankkaa. Tulee mieleen, että minä pakkaisin ja lähtisin, mutta voisinko, olisiko voimia, taloudellisia mahdollisuuksia... olisiko...

    VastaaPoista

Kiitos kävijälle kommentista